Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK
Cairnimme, tapahtumia vuosittain
VIIMEISIMMÄT TAPAHTUMAT AINA TÄSSÄ YLIMPÄNÄ.
2013 Uusi vuosi on yhtä luminen kuin edellinenkin

01.04.13 Oppimisen lisäksi terrierimme osoittaa jo selvää älykkyyttä. Sillä on ollut kauan valkoinen tekokarvatalja kopassaan. Kerran kun talja oli pesussa unohdimme laittaa sen takaisin koppaan, ja se lojui viikattuna sohvalla kopan vieressä. Koira meni koppaansa, palasi takaisin, katseli ympärilleen ja huomasi taljansa kahden muun huovan välissä sohvalla. Koira katsoi minuun, tökkäsi taljaa kuonollaan katsoi taas minuun ja toisti toimenpiteen uudelleen. Kun sitten taittelin taljan koppaan, terrieri meni sinne heti nukkumaan.

 

 

2012 Uusi vuosi alkoi taas lumisena, mutta 1.6. oli jo kesä.

11.07.12 Terrierimme kehittyy ja kasvaa kovaa vauhtia. Korvat ovat jo pystyssä ja painoa on tullut runsaasti lisää. Pentu liikkuu todella paljon sisällä ja pihassa. Lenkillekin se haluaisi  vaikka koko ajan ja on tottunut hihnaan hyvin, emme kuitenkaan tee vielä kuin lyhyitä lenkkejä. Kaulapannan kiinnitys tosin on persoonallista, ensin pentu laittaa pannan suuhunsa, sitten se heittäytyy lattialle ja antaa kiinnittää soljen, mutta pitää koko kiinniysajan hihnaa hampaissaan.

01.06.12 Tänään saimme uuden cairnterrierin, siitä on tarkoitus tulla rotumäärityksen mukaan punainen, siis sellainen kellertävä, jolla on mustat korvat, häntä ja kuono.

 

13.04.12. PERJANTAI. TERRIERIMME NUKKUI POIS.

11.03.12. Terrierimme halvaantuminen takapäästään alkoi yllättäen.

01.03.12. Terrierimme täytti tänään 6 vuotta ja voi hyvin.

 

 

 

2011 Uusikin vuosi alkoi lumisena ,mutta kesällä oli hellettä.

28.12.11. Vuosi alkaa loppua. Terrieri on voinut loppuvuonna hyvin, vain terävät kivet jalkakäytävillä satuttavat sitä.  Joskus terrieri pyytääkin syliin, kun jalkoihin sattuu liikaa. Kaikki on siis ok. Siirrymme seuraavaan vuoteen.

1-4.8.11. Onpa aika ehtinyt kulua. Terrierillä menee melko tavanomaisesti. Koira ei ärise enää niin herkästi toisille koirille, vaikka joitakin koiria se ei edelleenkään voi sietää. Silloin se nostetaan syliin rauhoittumaan. Viileällä ilmalla terrieri tekee jo hyvin pitkiäkin lenkkejä, mutta kuumalla edelleen lyhyitä. 

Sydäntauti ei ole erikoisemmin nyt näyttäytynyt. Normaalit valeraskausoireetkin koiralla oli äskettäin. Vinkulelujen piilotus auttoi.

7.3.11. Sydänvika etenee valitettavasti entistä tahtiaan, mutta terrieri vaikuttaa kaikesta huolimatta entistä pirteämmältä.

4.3.11. saimme lääkäriajan normaaliin vuositarkastukseen. Toivottavasti ei mitään huolestuttavaa löydy. Kerron tuloksista pian.

01.03.11. Terrierimme täyttää tänään 5 vuotta ja voi hyvin.

1.1 -28.2.11. Pakkasetkin olivat koko ajan yli 15 astetta ja joskus yli 20. Siksi laitoimme vatsaakin suojaavan takin koirallemme ulkolenkeillä. Koira oli vuoden alussa hieman vaisu, mutta piristyi ajan mittaan, ja helmikuussa se kulki lenkeillä oikein hyvin. Tosin sitten, kun ollaan kotona, terrieri tahtoo mennä nukkumaan ainakin kun ei ole mitään ohjelmaa.

 

2010 Luminen ja kylmä alkuvuosi,  kesän helle ja sateinen syksy ja luminen loppuvuosi

31.12.10. Loppuvuonna terrieri on ollut melko normaali. Koira nukkuu hyvin yöt ja melkein päivätkin. Kun perhe on kotona terrieri on erittäin pirteä ja kävelee lenkkinsä hyvin. Uusi satanut lumi tietysti haittaa meillä kuin muuallakin. Tassu nousee ylös ja silloin otetaan lumipaakut pois. Viimeaikojen auraukset ovat helpottaneet suuresti lenkkeilyä.

22.11.10. Pari päivää sitten satoi lumi ja sen ansiosta terrieri on kulkenut taas paljon aiempaa reippaammin. Kivet eivät nyt haittaa tassuja, vaikka nytkään ei koiran tee mieli edes 5 cm pehmeälle lumelle, tallattu polku on paras. Myös tasaisessa puhtaassa kovassa lumessa on todella hauskaa puhdistaa kuonoa ja kieriä selälläänkin.

30.10.10. Syksyllä terrieri on käyttäytynyt taas tavanomaisesti. Ainoastaan tassujaan se on sadeilmoilla varonut kovasti. Niinpä se haluaa heti syliin, kun eteen tulee jakso rakennusautojen kuraamaa katua, jossa on vielä paljon vesilammikoita. Kauniilla ilmoilla ja pakkasilmoilla, jos ei tuule liikaa, lenkitkin ovat olleet melko pitkiä (muutama kilometri).

05.08.2010. Vihdoin ulkolämpötila laski vähän normaalimmaksi. Terrierin selän lääkekuuri on loppu ja koira terve. Siis ainakin niin terve kuin sydänsairas voi olla. Sydänlääkettä tietysti otetaan joka aamu, ehkä ikuisesti. Päällepäin ei huomaa mitään vaivoja. Terrieri leikkii ja liikkuu aivan normaalisti.

02.08.2010. Tässä, päivää ennen kuurin loppua, tuli koiran vatsa kipeäksi, terrieri söi ruohoa ja yritti oksentaakin parantaakseen oloaan. Siksi toiseksi viimeisen lääkkeen otossa oli vaikeuksia. Puolen vuorokauden paasto, kuitenkin normalisoi tilanteen.

30.07.2010. Helteet jatkuvat vaikkakin lämpötila ei Helsingissä ole enää aivan huippulukemissa. Lääke tehoaa tosi hyvin. Terrieri on ollut lääkityksen alusta alkaen heti hyvin normaali. Lenkkejäkin on jo pidennetty, varsinkin iltaisin.

28.07.2010. Lääkärillä käytiin eilen. Selkä oli venähtänyt, jossain hypyssä ehkä, ja saimme maittavia Rimadyl-purutabletteja, joita annetaan 2 päivässä noin viikon kuuri loppuun. Ne taitavat maistua namipaloilta kun koira söisi niitä enemmänkin, jos saisi. Cairni piristyi heti tunnin kuluttua lääkityksestä ja on siitä lähtien ollut aivan normaali, nyt aamullakin. Nurmikolle tuupertuminen toissapäivänä johtui lääkärin mukaan sydämestä ja ehkä kuumasta ilmastakin.

27.07.2010. Tänään on tiistaipäivä ja lääkäriaika on vasta illalla. Aamulla terrieri käveli talon ympäri ja päivällä se halusi jo kunnon lenkille. Kävely on hidasta, mutta varjoissa kierrellen kävelimme useita satoja metrejä. Kotiin tultuamme koira meni taas sohvan alle nukkumaan, sisälämpötila huoneessa on edelleen 25 C. Onneksi ruoka ja vesikin maittoi.

26.07.2010. Nyt maanantaina tilasimme lääkäriajan, mutta saimme sen vasta tiistaiksi. Illalla koira melkein menehtyi helteeseen. Koira kulki ympäriinsä sisällä ja halusi ulos vaikka sisällä olisi ollut viileämpää. Sitten se kiersi pihassa ympyrää ja tuuperui nurmikkoon. Ilmeisesti sydänvaivakin vaikutti asiaan. Kylmään veteen kastetulla isolla pyyhkeellä saimme sen taas onneksi takaisin kuntoon. Tosin kävely on vielä hidasta ja pääasiassa vain nukutaan. Kertomus jatkuu kun saamme lääkärin lausunnon.

24.07.2010. Tänään lauantaina akoivat ongelmat. Koira hyppäsi kotona yksin ollessaan jostakin niin että se alkoi kävellä hyvin hitaasti, eikä helteen vuoksi muutenkaan halunnut tehdä 2 m pitempiä lenkkejä. Se siis piti kantaa tarpeilleen. Viikonlopun vuoksi soitimme vain lääkärille ja jatkoimme koiran tarkkailua. Välillä koira käveli jo paremmin, mutta sitten kun se innostui juoksemaan vauhti pysähtyi heti.

****

04.05.2010. Rinnalla irtikävely alkaa olla jokapäiväistä ja mikä parasta liikkuminen on parantunut huomattavasti tämän vuoksi. Terrieri nukkuu myös päivisin epätavallisen paljon. Puutarhakausi on myös tuonut uuden ongelman, jos koiran tassuja ei muista suihkuttaa huolellisesti sisään tultaessa terrieri nuolee niitä pitkin yötä. Koira nimittäin haluaa auttaa töissä kaivamalla multaa mukana.

 

29.04.2010. Terrieri harjoittelee rinnalla kävelemistä ilman hihnaa, kokeilu sujuu hyvin. Paikka-komentokin jo sujuu mainiosti.

 

13.04.2010. Lumet sulivat teiltä ja melkein muualtakin. Vasta nyt oivalsin todellisen  syyn terrierin viimeaikojen huonoon liikkumishaluun. Syy olikin kipeät tassut, joita koira nuoli usein yölläkin. Kipeiksi tassut taas tulivat jalkakäytäville levitetyistä teräväkulmaisista pikkukivistä, murskasta jolla oli terävät kulmat, koska se oli tehty koneellisesti kiveä murskaamalla. Nyt kun osa käytävistä oli harjattu, asia selvisi heti. Cairn kulki hyvin harjatun kohdan, mutta pysähtyi heti harjaamattoman alueen alkaessa. Kun sitten miltei kaikki käytävät saatiin kaupunginosassamme harjatuksi, niin koirapa kulkee taas aivan hyvin, yllätys, yllätys. Niin ja yötkin nukutaan paremmin. Etteikö koira muka ole viisas, usein jopa kiireistä ihmistäkin älykkäämpi.

 

03.04.2010. Edelleenkin jatkuneet kylmät pakkasilmat ja välillä taas märät räntäkelit pienensivät taas terrierin lenkkejä vain muutamaan metriin. Jos tie oli aluksi kuivaa, mutta muuttui sitten loskaiseksi, koira halusi oikeastaan, että sitä kannetaan kostean paikan ohi. Se oli ainakin nopein tapa ohittaa paikka. Tässä terrieri poikkeaa täysin aiemmasta saman rodun edustajastamme.

Samanlaisuuksia entiseen koiraammekin kyllä löytyy. Cairni ei esimerkiksi hauku juuri koskaan, eikä esimerkiksi kerjää ruokaa, kun ihmiset syövät. Tämä terrieri ei innostu lumen heittämisestä lapiolla, vaikka entinen terrierimme sen kyllä teki.

 

02. 03. 2010. Terrierillä aiemmin todettu sydämen keuhkovaltimon ahtauma ei ole enää antanut itsestään merkkejä lainkaan (toistaiseksi). Koira ei tosin kovin pitkiä lenkkejä halua kylmällä, vaikka takki onkin ollut päällä yli 15 pakkasasteessa. Juoksuaikana sentään sen verran lenkkejä pidennetään, että voi jättää merkkejä poikakoirille. Nyt kun lämpötila nousi, lenkit taas pidentyivät. Jäätävä tihkusade ei kyllä sekään ole kivaa.

2009

Koira on oppinut sanojen merkityksiä jo paljon ja kiukuttelu on loppunut. määrätietoisuutta mm. lenkkien valinnassa on edelleen.

2008

Cairni alkaa viisastua ja hoitaminen helpottuu

2007

Koira oli tänä vuonna melko arvaamaton. Sen allamainitut karkaus yms harmitapaukset tapahtuivat juuri tänä vuonna.

2006 syntymävuosi

Terrieri oli vielä niin pieni että kesällä ei juuri ongelmia sattunut. Kauniilla ilmalla oltiin luonnollisesti aidatulla pihalla niin paljon kuin mahdollista.

 

 

.

Muita tapahtumia cairnistamme

Koiran ruoka

Meillä on siis cairnterrierityttö 1,5 v. Se on tosi hyvä koira. Syötämme sille aamuisin normaalia jauheliha-riisimössöä ja iltaisin pyöreitä koiranruokanappuloita. Välipaloina cairntyttö saa koiran namipaloja ja hammaspesupuikkoja silloin tällöin.

Miksi juuri cairn?

Nyt taas kun omistamme koiran, tulee lähdettyä ulos lenkille kolme kertaa päivässä. Toinen hyvä asia on koiran iloinen vastaanotto, kun tulemme kotiin. Tämä cairn on lisäksi opetellut itse aivan persoonallisen hännänheilutustavan: häntä pyörii ympyrää kuin propelli.

Tässä vähän syitä, miksi meillä on juuri cairnterrieri. Tunsin cairnin ominaisuuksia jo aiemmasta koirastani, joka oli cairnpoika ja eli vähän yli 15 v. Tämä ikä tuntuu olevan suhteellisen normaali cairneille. Tuo poika tuli aina vuosi vuodelta viisaammaksi. Cairn on keskimäärin terveempi kuin moni muu koira. Se on leikkisä ja väsymätön lenkkeilijä. Cairn haukkuu siis niukasti, kun pentuaika on ohi, mahtuu autossakin pieneen tilaan ja on ilmeikäs koira. Eikä cairn juutu pensaisiin, sillä on sopivat jänteikkäät jalat.

Niin, ja sisua tällä tyttöcairnillakin on. Joskus se repii hihnaansa pomppien ympäriinsä, jos tehdäänkin epätavallinen lenkki (lyhyt). Koira oppii helposti hyppäämään monta kertaa oman korkeutensa tasossa olevan namipalan tms. perään. Siksi aidatkin pitää olla ainakin 80 cm luokkaa. Älykkyydeksi on sitten laskettava se, että cairnimme avasi monta kertaa vaivattomasti tavalliseen naruun tehdyt monet solmut, joilla koira oli ensin kytketty kiinni. Huolimattomasti suljetun portin se avaa helposti.

Pentu karkaa hetkeksi

Tietysti nuoruus ja vilkkaus kuuluivat tämänkin tyttöcairnin ominaisuuksiin. Olimme kerran, koiran ollessa noin vuoden vanha, eteläsataman parkkipaikan vieressä jalkakäytävällä sen kanssa kävelyllä, kun iso lokki alkoi parkkipaikalla ärsyttää koiraa. Koira ryntäsi aidan läpi linnun perään ja kun sitä vedettiin aidanraosta pitkällä narullaan takaisin, kaulapannan muovinen lukko-osa petti. Terrieri ryntäsi heti takaisin linnun perään. Hyppäsin aidan yli mukaan. Lintu lensi pois ja koira jatkoi samaa vauhtia takaisin kadulle, jolla liikkui iltaruuhkan vuoksi paljon autoja. Onneksi meitä oli kaksi ihmistä ja saimme koiran kiinni ennen katua. Nyt terrierillä on nahkainen kaulapanta.

Murinat

Koira on, terrierien tapaan ylirohkea. Se ei pelkää suuriakaan koiria. Tähän liittyikin pieni vika, jonka kyllä jo olemme saaneet vähenemään. Terrieri oli mustasukkainen perheestään toisille koirille. Sen se ilmaisi murinalla, mutta koira ei kuitenkaan koskaan purrut.

Nukkumapaikat

Terrierityttömme nukkuu yleensä sängyn alla, paitsi jos sen vatsa on kipeä tai ukkostaa, silloin se herättää omistajan tulemalla sänkyyn ja painamalla päätään ihmisen päätä vasten. Pöydille sillä ei ole lupa hyppiä, paitsi tietokonepöydälle, josta näkee hyvin ulos. Tässä vieressä se nytkin nukkuu päiväuntaan.

Pentu varastaa pihvin

 

Pentusattumuksia terrierillä on runsaasti. Koiran ollessa noin puolivuotias grillasimme pihalla vieraille valmiiksi maustettuja suurehkoja pihvejä. Grillauksen päätyttyä kännykkäni soi sisällä. Jätin pihvit pöydälle puoleksi minuutiksi ja hain kännykän ulos. Sillä välin terrierinpentu oli hypännyt tuolin kautta pöydälle ja juoksi nyt melkein oman pituutensa kokoinen pihvi suussaan kohti pihan peräkulmaa. Jätin puhelun sikseen ja ryntäsin koiran perään. Sain juosta puolitoista kertaa pihan ympäri, kunnes pihvistä lohkesi pieni pala koiran suuhun ja sain pääosan pois. Koiralla oli selvästi veijarimainen ilme kasvoillaan. Pesun ja pienen desinfiointigrillauksen jälkeen sain syödä loppupihvin itse. 

 

Pikkuongelmia lenkillä

Tämä tyttöterrieri on tavoilleen orja. Kun normaalisti aamu- ja iltalenkkinä on tehty tietty lenkki, ja sitten jostain syystä lenkkiä pitääkin muuttaa, kertoo koira vastalauseensa tarttumalla hampain hihnaansa tai vain jarruttamalla voimakkaasti. Tällöin on usein sattunut niin, että koira irrottaa itsensä tiukahkoistakin valjaista vetämällä ne pois etukautta. Pentuna tässä sai olla tarkkana, koska pentua ei aina saanut heti kiinni. Nyt aikuisena koira jää vain paikalleen seisomaan ja antaa laittaa valjaat takaisin. Myös kaikki muut lenkin varrella tapahtuvat suuret muutokset saattavat saada sen reagoimaan. Koira ilmoittaa asiasta murinalla. Sellaisia ovat esimerkiksi outoon paikkaan pysäköity auto, hyvin outoa tavaraa kantava vastaantulija, uusi liikennekyltti tms. Keskustelemalla kaikki selviää, eikä seuraava kerta enää aiheuta murinoita.

Vanha tottumus aiheuttaa harmia

 Pentuna terrieri oli usein liiankin kiinnostunut hajuista ulkoilulenkillä. Niinpä keksimme erilaisia tapoja, millä koiran sai liikkeelle; namipalat, kertominen minne mennään, pikainen juoksuun lähtö jne. Viimeisin keino oli hyvä puistossa ja metsäpolulla, mutta kerran lähdin juoksemaan autotien varressa, tosin kaukana autoista aidatulla jalkakäytävällä. Terrieri kuvittelikin kilpakumppanikseen ohi kiitävän auton. Tätä olisi sitten jatkunut pitkään, ellemme olisi lyhentäneet talutushihnaa aina autoja kohdatessamme. Luulimmekin jo saaneemme pahan tavan kytketyksi pois.

Kerran kuitenkin taas kävi niin, että kun olimme auton kanssa parkissa tien vieressä, terrieri veti päänsä pois liian löysästä kaulapannasta. Pentuiän houkutus tuli sille autoista heti mieleen. Saimme todella koko perhe tehdä paljon töitä, että koiramme ei sillä kertaa jäänyt autojen alle. Tämän tapauksen jälkeen koiralle hankittiin kunnolliset valjaat.

 

 

 


©2018 sunsunsun - suntuubi.com